Revelations

Revelations

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lähtökuopissa muuttoon, linnanjuhliin ja kansallismuseon häätapahtumaan

Linnanjuhlat lähestyvät kovaa kyytiä ja kiire on sen mukainen. Tällä kertaa vuosi on erilainen, odotus on toisenlaista. Putiikki nimittäin ottaa ja muutta ihaniin, isompiin tiloihin joulukuussa ja tammikuussa olisi sitten avajaiset odotettavissa.

Vitsailin, kun maalasimme Fitting Roomin ompelimon seiniä reilu kolmisen vuotta sitten, että minulla ilmeisesti on jokin tarve päästä remontoimaan liiketiloja parin vuoden välein. Kuinkas sitten kävikään? Ompelimon lisäksi tuli showroom ja nyt pääsemme muuttamaan kummatkin yhteiseen sijantiin.

Museokatu 40. Pistä korvan taakse!

Muutama huolestunut ihminen on kysellyt jo mihin muutamme. Ei hätää, kauas ei mennä, vain korttelin toiselle puolelle. Meistä tulee Museokadun asukkeja, ja olen nyt jo ihan rakastunut tuohon tunnelmalliseen katuun, sen pieniin liikkeisiin ja ihmisiin. Tammikuussa kun käännyt Helsingin ns. hääpukuliikebulevardilta eli Runeberginkadulta Museokadulle, nokka kohti rantaa, olet käytännössä jo ovella!

Arvaa kumpaan värimaailmaan mentiin?

Tapetit ovat tulleet ja oikeansävyiset maalipönikät odottavat ensi viikon jälkeen seinille telomistaan. Tilasta tulee niin kaunis! Muodoltaan se on hevosenkengän kaltainen, joten sinne saa eriteltyä sopivasti toiminnan eri ulottuvuudet. Saamme sovituspuolelle ihanan paljon tilaa peilailla ja testailla helmanpituuksia ja toiselle puolelle taas Revelationsin, Aurora -valmispukumalliston, Ruoste Designin ja Trilogia Collectionin puvut. Uuteen tilaan on myös tulossa useampia ihan uusia tuttavuuksia laukkujen ja korujen muodossa. Katsotaan, mitä herkkuja vielä löytyykään! Valtavirrasta valikoimaltaan ja tunnelmaltaa poikkeava hää- ja juhlapukujen erikoisliike alkaa saada entistä paremmin raaminsa.

Kiemurainen peili löytyi huutokaupasta
Kehys- ja kultausliike Virtaselta löytyikin sitten enemmän raameja

Takatiloihin saadaan mahtumaan puolestaan ompelimo suurine leikkuupöytineen entistä väljemmin, eikä nykyistä ramppaamista ompelimosta showroomille enää tule. Puvun saa kirjaimellisesti kättä ojentamalla työn alle. Voi, olisi jo joulukuu ja olisipa jo linnanjuhlat ohi, niin pääsemme toteuttamaan tämän kaiken!


Itsenäisyyspäivän pukujuhlaa


Linnan juhliin on tänä vuonna tulossa useampia pukuja Revelationsilta, mutta ketkä niitä kantavat, kerrotaan vasta lähempänä itsenäisyyspäivää. Ompelimossa koneet surisevat lähes taukoamatta ja olemme ottaneet normaalien sovitusaikojen ulkopuolellekin sovituksia, kun emme ole halunneet jättää ihmisiä pulaan suuren juhlan kanssa. Onneksi ennakoime kunnolla aikataulujen kanssa, joten tällä kertaa ei ole tarvinnut tehdä kuutamohommia.

Aivan ihania pukuja kyllä tulossa! Luulen, että meillä seurataan kättelyitä tänäkin vuonne tyyliin: "Tuon korjasi Aki, Hanna teki tuohon uuden selän, tuo on minun suunnittelemani, tuo taas Akin muokkaama ja kappas, tuon täytyy olla Valkoisen Kreivittären Johannan suunnittelema!" Ihana aina nähdä juhlaeleganssin kokonaisuus; meikki, kampaus ja korut. Kuinka ihminen pukuaan kantaa ja säteilee kiitollisuutta ja iloa kutsun saatuaan.

Anna ajan pysähtyä - häätapahtuma Kansallismuseolla 10.12.


Kun itsenäisyyspäivästä on selvitty,  ja muu ompelimon porukka huhkii uuden liiketilan kanssa, minä karkaan vielä vähäksi aikaa messuilemaan. Kansallismuseolla Helsingissä järjestetään aivan ihana "Anna ajan pysähtyä" -häätapahtuma, jonka päätavoite on esitellä museoviraston kohteita hää- ja juhlapaikkoina. Voi, tämähän sattui ihanasti! Olen aina rakastanut historiaa, vanhoja linnoja ja kartanoita, joten ei paljon tarvinnut miettiä tulenko tänne mukaan. (Sitä paitsi nyt on vähän omaa ammuakin ojassa. Linnahäät? Ei paha. Ei paha.)


Sen lisäksi, että itse varmasti käyn nuuskimassa jokaisen ihanan kohteen esittelyt, olen esittelemässä Revelationsin uniikkipukuja ja Aurora -valmispukumalliston vaihtoehtoja. Historiahan on yksi suurimmista innoituksen aiheistani suunnittelussakin, joten tuntuu näiden menevän nyt sopivasti yhteen. Pukujen seuraksi puetaan monesta muusta yhteydestä tutun Kultaseppä Sanni Lehtisen hopeapitsiset filigraanikorut. Ihastuessaan, kauniin riipuksen tai korvakorut voi ostaa samalla käynnillä myös mukaansa!

Tapahtumasta voit katsoa tästä lisätietoja. Paikalla on juhlapaikkojen ja cateringien lisäksi useampi, hieman erilainen hääpukeutumisen edustaja, mahtavia hääsuunnittelijoita auttamassa monessa mutkassa, sekä Häät -lehti. Hääpukeutumisessa on haettu vintage ja designer-tyylisiä näytteilleasettajia, joten odotan kyllä innolla tätä kattausta.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kurkkaa Tangokuninkaan kruunajaisiin suunnitellun puvun vaiheita

Tangon pyörteissä jatketaan vielä hetken, vaikka kiirettä riittää linnanjuhlien pukujen kanssa. Pysytään blogifiiliksissä tosiaan vielä kesässä ja otetaan varmat tangoaskeleet kohti Seinäjokea ja Tangokuninkaan kruunaamista. Kyllä, haluan fiilistellä vielä Helena Lindgrenin tuomaripuvuilla!

Kaikki puvut suunniteltiin samaan aikaan, ja niiden valmistus kulki limittäin keskenään. Ensin semifinaalipuku ja rinta rinnan Kuningatar- ja kuningasfinaalin puku. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla olikin useampi päivä eroa toisistaan, Seinäjoelta ei pääsekään aivan niin helposti kesken kaiken pois. Siksi kaiken piti olla samalla kertaa valmiina, pakattuna samaan matkalaukkuun.

Työn touhussa. Ah, värit natsaavat niiin hyvin!


Rinnakkain, tunnelmasta toiseen hyppääminen eri pukujen välillä oli välillä hyvinkin erikoista, joskus haastavaakin, mutta ehdottomasti antoisaa. Kaikkein eniten kyllä nautin tästä kuningasfinaaliin tarkoitetun puvun tekemisestä.

Halusin kaikkien kolmen puvun olevan keskenään hyvin erilaisia, nostavan jokaisesta jotain uutta Helenassa. Kuningasfinaaliin valikoitunut puku oli äärimmäisen naisellinen, kevyt, ilmava ja ylellinen ja ennen kaikkea liikkuva. Poimin siihen paljeteissa kimaltelevan pitsin lisäksi pehmeän laskeutuvan tyllin, joka seuraisi aaltomaisesti jokaista liikettä.

Tältä näyttää ateljeen lattia, kun on käsitellyt paljettipitsiä jokusen tunnin.

Hihan mallailua
Minulta kysyttiin tangomarkkinoiden jälkeen mistä olin löytänyt niin makean pitsin. Pakko oli tuottaa hieman pettymystä. Itse pitsi on kyllä aivan upea, mutta miksi se Helenan yllä näytti niin erityiselta, johtui siitä, että olin tuunaillut pitsiä ihan omin pikku kätösin. Leikannut kuvioita irti perusasettelusta ja sommitellut niitä kauniisti korostamaan puvun yläosaa, rinnan sivuja ja kylkiä. Pitsissä usein on se ovela puoli, että jos sitä käyttää vain aivan pelkkänä sellaisenaan, se uhkaa jäädä hieman tylsäksi. Ainakin minun mielestäni. Lähes kaikki pitsit kaipaavat hieman luovan käden kosketusta.

Valmis hiha sovituksessa. Näyttää jo hyvältä!
Erityisesti helman takaosa nousi lempikohdakseni tätä pukua. 
Helena viihtyi puvussa niin hyvin, että sovitukset uhkasivat venyä, kun puku ei olisi lähtenyt millään pois päältä ja sai laulajattaren heti keinumaan suuren lavadiivan elkein. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Silloin kun jo sovitusvaiheessa viihtyy vaatteessaan näin hyvin, lopputulos on silkkaa timanttia. Puku liikkuu ihanan viekoittelevasti ja vähän luulen, että en tainnut saada tarpeekseni tämäntyylisistä helmoista vielä. Ehkä pitänee tehdä vielä jokunen puku, koska tätä on ollut sekä todella kiva tehdä, että vielä huikeampi fiilis katsoa sitä tositoimissa, lavalla, liikkeessä ja catwalkilla.

Tiedätkö myös, mikä ilahduttaa minua myös suunnattomasti tämän puvun kohdalla? Se ei jäänyt pelkästään Tangomarkkinoiden edustusvaatteeksi, vaan Helena käytti tätä Sinitaivas -konserttikiertueellaan, jossa se natsasi täysin esitettävän kappaleen kanssa, ja luulenpa, että tulemme näkemään tämän muusan vielä myöhemminkin!


Ihana Helena tositoimissa!



torstai 27. lokakuuta 2016

Hei, me muutetaan!

Ei kyllä ihan heti, vaan joulukuun puolella! Tämä vuosi pysytään vielä tutuiksi tulleissa tiloissa, mutta uusi vuosi aloitetaan uusien seinien sisällä.


Ompelimo kasvaa ulos potkupuvusta


Ompelimossa hyllyt ulottuvat lattiasta kattoon ja jokainen senttimetri on täynnä lankarullia, kangaspakkoja, mittanauhoja ja kaavoja. Väkisinkin alkaa tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle! Ajatus uudesta ompelimotilasta nosti väkisinkin päätään siirtyessä ompelukoneelta saumurille ja samalla takapuoli tömähtää työkaverin selkään, joka on omalla puolellaan imeytynyt valtavan valkoisen tyllimeren sisään. Ahdasta on ollut, varsinkin kesäaikoina, kun henkilökuntaa on meidän vakiokaartin lisäksi enemmän.

kuva ByMikaelas

Kumma, miten mietteet saavat tosimuodon heti sen jälkeen, kun ne on päästetty päästä ulos, avattu suu. Olin pähkäillyt tilantarvetta jo pidempään, laskenut onko siihen varaa ja tuskaillut. Sillä hetkellä, kun teetauolla sanoin nuo mietteet ääneen, alkoi tapahtua. Koko henkilökunta oli yksimielisesti, välittömästi takanani. Ilman muuta muutetaan, vaikka vuokra nousisikin jonkun verran. Tilaa, uutta valoa, kyllä, voi kyllä!
kuva ByMikaelas

Rakkautta Töölössä


Olen tykännyt Töölöstä aivan valtavasti. Sen vanhoista kauniista taloista, mutkittelevista kaduista, pienistä putiikeista ja lämpimästä hengestä. Speksit olivat aika selvät, lähistöllä pitäisi edelleen pysyä, tilaa ja valoa pitäisi olla nykyistä paremmin. Leikkuupöytääkin olisi hyvä saada jatkettua pidemmäksi. Ompelimo ei saisi karata kauas sovitushuoneesta, koska muuten pukujen roudaaminen edestakaisin, varsinkin huonon sään vallitessa, alkaisi olla turhan vaativa operaatio.

Onnetar on muutenkin hymyillyt tähän suuntaan jo vähän aikaan ja tälläkin kertaa voin todeta, että ihan onnenkantamoisella löytyi ihan mahtava tila. Alunperin tosiaan etsittiin vain ompelimolle tilaa, mutta kun tästä lähimestoilta, ihan tästä samasta korttelista vapautui tila, huomasin hetken koittaneen. Salapoliisimyyränä selvitin taloyhtiön ja isännöitsijän tiedot, soittelin perään ja no, onni suosii rohkeaa! Heti tilan tyhjentymistä seuraavana päivänä päästiin katsomaan paikkoja ja sillä kohtaa miltei silmäkulmat kostuivat. Tiedätkö sen tunteen, kun etsit uutta paikkaa elämällesi, käyt katsomassa asuntoja ja sitten saavut kotiin? Seinät ovat vielä tyhjät ja äänet kaikuvat, mutta tiedät löytäneesi oman paikkasi? Tämä oli nyt se. Se paikka. 

Museokadulle suunta mars!

(Haluaisin muuttaa jo ihan heti. Hetihetiheti! Nyt, eikä vasta kohta!)

Tulevaisuuden neliöt


Hieno puoli on vielä se, että nyt muuttaa myös sovitushuone. 108 neliötä silkkaa ihastusta toivottavat tervetulleeksi sekä sovitushuoneen ja ompelimon. Nyt yritetään sovittaa yhteen juhlapukukauden ja linnanjuhlien vauhdikas aika ja uuden tilan kaunistaminen vielä entisestään enemmän meidän näköisemmäksi. Luvassa on hieman salaperäinen, aavistuksen mystisyyttä henkivä ihmemaa ilman Liisoja, hatuntekijöitä ja irvikissoja. Ihmemaa, jossa panostetaan vielä enemmän kotimaisen juhlapukeutumisen helmiin, asusteita unohtamatta.

Tapettivaihtoehdot syynissä


Suunnitelmissa on myös järjestää ensi vuoden puolella säännöllisesti pieniä tapahtumia, mutta näitä suunnitelmia valotetaan myöhemmin enemmän. Kaikkea ihanaa on jo suunnitteilla, mutta haluan nyt vielä tohkeilla vain ihan tästä ihanasta tilasta, joten säästän intoiluja myöhemmäksikin. Niin, ja olihan meillä vielä yksi muuton syy. Meillä nimittäin lisännytään - laadunvalvojakoira Lili saa pentuja, joten olisihan se nyt ihan sopimatonta jättää ihanat pienet palleroiset ilman tilaa. (Vaikka ei taideta kyllä niitä pieniä päästä itse näkemään. Silti!)

Kuva ByMikaelas