Love Me Do 2014 - jälkitunnelmia

Vihdoin on aikaa istua koneen ääreen ja kirjoittaa. Olen viimeiset viikot tehnyt aikalailla 15-17 tunnin päivätöitä, unet ovat jääneet vähän vähemmälle ja kotikin näyttää nyt vähän vieraalta. (Lue: aivan kuin dinosaurus olisi mellastanut täällä ja oksentanut sen lisäksi vielä keittiöön.) Alkuvuosi on ollut hurjaa tahtia niin messujen kuin häidenkin suhteen, ja olen koettanut suoriutua kummistakin moitteetta.

Tällä taustalla, lähtö Love Me Do:hon tuntui ylimääräiseltä painolastilta ja jollen olisi messupaikkaa jo maksanut ennakkoon, olisin surutta jäänyt kotiin nukkumaan. Päivän tiesi pitkäksi jo etukäteen, kun aukioloajat olivat sen klo 13.00-22.00, mutta paikalla piti olla jo aamuyhdeksältä sovittamassa malleja ja pistämässä osastoa kasaan. Tapahtuma järjestettiin myös ensimmäistä kertaa, mikä luonnollisesti toi pieniä lastentauteja mukanaan, mutta ei mitään järisyttävän kamalaa.

Muotinäytös - kylmää hikeä otsallani

Uupumuksesta huolimatta osasto kasautui ennätysvauhtia, ja suht oikeankokoiset mallitkin löytyivät lopulta. Aluksi näytti siltä, että meillä on liian isoja malleja ennakkoon ilmoitetuista koosta huolimatta, ja olin aivan lähellä vetää pari mekkoa kokonaan näytöksestä pois. Muutaman syvän hengenvedon jälkeen hyväksyin tilanteen, mutta myönnettävä on, että Revelations Couture -puvut ovat olleet paremmin istuvia ja kannettuja aiemmin.

Näytös jännitti aika tavalla, kun alkoi selvitä mallien kävelevän sitä samaa lattiaa myöden, missä sadat jalat ovat ennen sitä käpötelleet kengät jalassa. Tarvitseeko edes sanoa? Helmat ovat tämän jälkeen pilalla tai vähintäänkin niin mustat, ettei niistä kovin herkästi enää kalua tule. Olisin myös kovasti toivonut malleille hieman enemmän asennetta ja varmuutta. Nyt muutamat kävelivät kuin marketin käytävää, hieman vaisulla olemuksella ja ryhdillä. Tässä olisikin oiva paikka parantaa ensi kerralle!

Kakkuja, kuppikakkuja kaikkialla!

Tuttuun tapaan poimin messuilta sellaisia juttuja esiin, jotka säväyttivät jollakin tapaa, ja ensimmäiseksi löytyi makoisat taajuudet. Arvannet jo. Kakkuorientoituneen seikkailut maistiaisten ihmemaassa, tarkemmin sanottuna Marian herkkupuodin ja Cupcake Goddessin välissä. Ei muuten ihan riskitön sijainti, kun kummaltakin suunnalta houkutellaan tunti toisensa jälkeen jumalaisilla herkuilla, sekä mukavilla ihmisillä. Ilmankos henkistä väsymystä ei tuntenut kuin vasta viimeisinä tunteina, kun heilui niin armottomassa sokerihumalassa.

Vegaanisia kuppikakkuja! Iso hatunnosto tästä peliliikkeestä!

 

Meidän laulumme

Alma Sipilä tekee lauluja rakastavaisille. Jep, tuttu juttu, mutta ei kiirehditä nyt. Se, mikä tekee tästä erityisen, on se, että lauluntekijä juttelee parin kanssa, käy yhdessä läpi miten on tavattu, mikä toisessa sytyttää, ihastuttaa, rakastuttaa - ennen, nyt ja aina. Sen perusteella hän tekee sitten parista laulun, sanottaa sen, ja esittää sen sitten hääjuhlassa pianolla säestäen. Sen lisäksi biisi vielä levytetään, ja hääpari saa sen itselleen CD:nä.

Alma lauloi, ja Revelationsin osasto oli niin mukavasti lähellä lavaa, että sain parhaat palat esityksistä. Ihana ääni, herkät ja koskettavat sanoitukset. Kuuntele tästä itse, ja häkelly. Kun näin ihana ihminen pitää naapuriosastoa pystyssä, karkasin sohvalle juomaan inkivääriteetä aina välillä, kun jalat antoivat liiaksi merkkejä kipeytymisestä. Osastolla oli vielä MP3-soittimia kuulokkeilla varusteltuna, jotta pystyi rauhassa keskittymään Alman musiikkiin. En tiedä, oliko osana omaa väsymystäni vai yleistä herkistymistä, mutta liikutuin kyyneleisiin saakka siinä sohvalla istuessani ja niitä kuunnellesani. Joku kommentoikin, että on kuin enkeli laulaisi, ja sitä komppaan aivan täysin.

Lusikkasepän aarrearkulla

Belovedin kauniita tuotteita muistan nähneeni useammassa paikassa, ja silloin jo pistäneeni hauskat ja hyvät ideat, kauniin toteutuksen mieleeni. Kaikenlaista sitä saakin vanhoista aterimista! Pahoittelen kuvien pientä epätarkkuutta. Kamerani ei taas oikein pidä minusta tai sitten Kattilahalli oli sille hieman liian iso pala. Parempia kuvia voi käydä ihastelemassa taitavien tekijöiden omilla sivuilla.

Tunnelma katossa pilkkuun asti

Kuten alussa totesinkin, Love Me Do kärsi ajoittain joistain lastentaudeista, mutta tunnelmaltaan tapahtuma ylitti viime viikolla hehkuttamani Tampereen häämessutkin mennen tullen. Osastot olivat mukavan väljästi sijoitettu, ja yleistunnelma oli aamupäivästä asti lämmin, vastaanottava ja täynnä yhteisöllisyyttä. Alkupäästä väkeä oli välillä niin paljon, että olisin tarvinnut kolme päätä ja käsiparia. Toivottavasti kenellekään ei jäänyt laiminlyötyä oloa säntäillessäni ympäri neliöitäni yrittäessäni ehtiä jokaisen kysyjän avuksi.

Bussikuskin morsian mainitsikin omassa blogissaan, että osa osastoja oli myöhemmin iltapäivällä tyhjillään tai näytteilleasettajat selvästi väsyjä. Tunnustan! Välillä oli kertakaikkiaan vain otettava taukoa (Alman sohvalla) kun ei vain enää jaksanut pysytellä kunnolla pystyssä. Purkamisen jälkeen jalat olivatkin niin kipeät, ettei kävelemisestä tahtonut tulla juuri mitään.

Kipeätassuinen suunnittelija Leelian lepotuolissa aka Alma Sipilän naapuriosastolla

Oli myös mielenkiintoista seurata polttariporukoiden kisaa pitkin Kattilahallia, ja vaikka väki väheni, tunnelma nousi korkeammalle kellon kiiriessä eteenpäin, ja ajoittain tuntui aivan oikealta juhlalta. Kävijät ja näytteilleasettajat kävivät vuorollaan jorailemassa ja tutustumassa toisiinsa. Vielä kamppeita pakatessakin ympärillä näkyi itsekseen tanssahtelevia yrittäjiä, hymyhuulia ja läksiäishalauksia.

Kaikenkaikkiaan ihana tavata myös osastolle tulleita ihmisiä, ja niitä muutamaa muuta bloggaajaa, jotka tunnistivat. Tulipa ihan loppumetreillä vastaan myös henkilö, joka kutsui minua nimeltä (hämmentää aina julmetusti, kun joku tunnistaa minut. Itse olen todella huono ihmisten bongaamisessa), ja kertoi minun tehneen hänelle joskus korsetin vuosia sitten, ja vaikkei oltu koskaan tavattukaan, hän halusi kiittää ihanasta vaatteesta. Kotiin palasi siis rättiväsynyt suunnittelija, joka hymyili onnellisena, kun saa tehdä näin mahtavassa skenessä töitä näin uskomattoman upeiden ihmisten kanssa.

Love Me Do - minulle tosiaankin tämä oli hurmaavan erilainen tapahtuma, ja ensi vuonna uusilla kujeilla uudemman kerran. Eiköhän lastentauditkin ole köhitty siihen mennessä!