Revelations

Revelations

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kurkistuksia lyhythelmaiseen pitsihihaiseen pukuun

Otetaanpas hetkeksi menneitä esille. Olen tohottanut kaikkea muuta pitkän aikaa, ja moni puku on jäänyt ilman ansaitsemaansa huomiota. Korjausliikkeen paikka siis ja matkustetaan kahden vuoden taakse!

Kohtaaminen Wanhan sataman häämessuilla oli hetken verran hämmentävä. Juttelimme hetken Lauran kanssa, ennen kuin kummallinen fiilis hyökkäsi päälle. Mehän olimme entisiä naapureita Hämeenlinnasta! Hääpukumietinnät jäivät vähäksi aikaa sivuun, kun juteltiin ja vaihdettiin nykykuulumisia. Voi, miten hauskan pieni tämä maa onkaan!

Laura oli löytänyt Justin Alexanderin ihanan lyhyen hääpuvun, ihastunut lyhyen helman ja pitsin yhdistelmään, mutta jotain siitä puuttui. Pitsikin oli liian raskasta ja helman muoto liian symmetrinen. Fiilisteltiin yhdessä ja nuuskittiin pitsikansioita. Aivan heti ei löytynyt sitä oikeaa, sykähdyttävää pitsiä, mutta useamman kansion ja parin tapaamisen jälkeen se sopiva löytyi. Piti kuultaa ja peittää sopivassa suhteessa, eikä itse pitsi saanut olla liian paksu, eikä toisaalta liian hentoinenkaan. Luonnetta siinäkin piti olla.



Pitseistä, kankaista ja aikataulutuksesta


Tilaukseen se lähti aivan kreivin aikaan, pitsin pahus oli menossa poisto-osastoon, mutta toimittajalla oli juuri sopiva määrä vielä varastossa. Ylipäänsä pitsit puvuissa ovat se juttu, joka kannattaa kaikkein ensimmäisenä miettiä ja pistää tulemaan, vaikka aikaa juhliin olisi vielä kuukausitolkulla. Jos käy oikein hyvä tuuri, sitä löytyy heti, mutta useammin käy niin, ettei sitä saa aivan heti tai kenties lainkaan. Tällöin ehtii vielä varautua siihen, että muu puku aloitetaan ilman pitsin välitöntä läsnäoloa ja se ehtii saapumaan parahiksi paikalle. Tai sitten voi ajatuksissa siirtyä toiseen vaihtoehtoon, kun ensi-ihastusta ei olekaan mahdollista saada. Jos aikataulu on tiukka, tässä kohtaa olisi voinut nielaista pari kertaa ja tunkea hätäännystä taka-alalle, kun vaihtoehdot alkaisivat olla vähissä.


Pitsin seuraksi valikoitui omakin suosikkini yoruy-sifonki, joka on pinnaltaan paljon elävämpi, pehmeän orgaaninen verrattuna tyypillisiin täysin sileisiin sifonkeihin. En tiedä, onko se tämän ajan henki, mutta monella tökkii kovin teollisen ja viimeistellyn oloinen pinta kankaissa. Toki meidäthän voi aika pitkälle jakaa joko kiiltävien tai mattapintojen ystäviin. Voihan tämä olla ihan puhtaasti aivan makukysymyskin, mutta omaa ja monen asiakkaan silmää tämä tuntuu kuitenkin miellyttävän paljon enemmän.

Lyhyen helman etuja, ihanat kengät pääsevät kunnolla esiin.

Mallin hiontaa


Suunnittelun kulmakiviksi nousikin Justin Alexanderin esittämä inspiraatiolähde, helman elävyys ja liikkuvuus ja tietysti hihat. Itse rankanlaista käsivarsikriisiä potevana en voi kuin suositella hihoja kaikille niille, jotka eivät mielellään käsivarsiaan paljastele. Olo muuttuu kertaheitolla keveämmäksi, peilikuva sirommaksi ja oman pään sisäistä kriitikkoakin miellyttävämmäksi. Hihat ovat muutenkin olleet mielestäni liian kauan poissa, ne tekevät pukuun kyllä sitä jotain!

Laura ei halunnut myöskään kovin avonaista pukua, joten lähdin suunnittelemaan pääntietä, johon yhdistyi kaunis sydänmuoto ja kaulan kauniisti esiin nostava V-linja. Kun sopivaa pitsiä oli vielä metsästetty pitkään, se ansaitsisi ilman muuta nousta esiin. Hihansuiden lisäksi herkkä kaarilinja pääsi parhaimmin oikeuksiinsa, kun se nostettiin juurikin pääntien linjaa rajaamaan.



Selässä kulkee tasaisessa linjassa helmiäistä hehkuvat napit ja helma sai jäädä rennoksi, hulmuavaksi ja kerroksilliseksi. Sellaiseksi, joka pyörähtää ihanasti käännähtäessä ja liikkuu jokaisen liikkeen mukana. Jotta kokonaisuus ei jäisi liian säännönmukaisesti, pitsi sai alkuidean mukaisesti valua vyön alta, toisaalla matalammin, toisaalla notkahtaen pidemmälle helmaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?