Kynttilänvalo ohjaa oikealle ovelle

Pimeän kaupan ilta tuo valoa syksyn valottomiin iltoihin. Perjantaina 4.10. Hämeenlinnan kaupunkikeskusta  järjestää illan, jossa osallistuvien liikkeiden aukioloaikaa on pidennetty jopa kymmeneen asti. Mukana on yli 110 liikettä todella pimeällä meiningillä. Osallistuvat putiikit tunnistaa ulkona illan pimeydessä tuikkivista kynttilälyhdyistä. Jos tuntuu, että et normaalisti pääse lähtemään, kaupat menevät liian ajoissa kiinni, niin nyt kannattaa lähteä sieltä kotisohvalta. Ilta huipentuu vielä mahtavaan ilotulitukseen kauppatorilla klo 21.45.

Pimeältä tosiaan näyttää

 

Luksusalusasuja

Revelationskin osallistuu kamppanjaan syksyn ankeutta vastaan. Ankeutta? Tämä riippunee hieman katsantokannasta. Rakastan syksyä, aikaa, kun voi poltella kynttilöitä mielin määrin ja fiilistellä niiden lämpimässä valossa, mutta olen kipeän tietoinen siitä, että kaikki eivät ole suinkaan samaa mieltä.

Sain jo aikaa sitten todella kiinnostavan yhteydenoton vanhalta tuttavalta, ja sen jälkeen olemme kulissien takana suunnitelleet ja odottaneet sopivaa tilaisuutta. Pimeän kaupan ilta soveltui tähän ajoitukseltaan täydellisesti!

Tyra Therman - Finnish luxury lingerie

 Tyra Therman tunnetaan parhaimmin äärimmäisen ylellisten designalusasujen suunnittelijana, mutta hänen kädenjälkeään on voinut bongata niin linnan juhlissa, ooppera- ja teatteriproduktioissa, sekä eturivin taiteilijoiden, sekä burleskiesiintyjien yllä. Puhumattakaan lukuisista muotijulkaisuista. Tuntuu välillä siltä, että kotimaisia muotilehtiä ei voi lukea törmäämättä Tyran ihanuuksiin - tai vastaavasti juttuun suunnittelijasta itsestään!

Tyra Therman - Finnish luxury lingerie

Olen itsekin himoinnut ja hiplaillut Tyran upeita silkkihepeneitä jo useampaan otteeseen, joten toivotin avosylin Tyran pop up -shopin tervetulleeksi Revelationsin rekkien keskelle. (Tähän taitaa taas upota ensi kuun palkka...) Pimeän kaupan iltana Tyra Therman on siis esittelemässä uusinta nimikkomallistoaan, ja niiden lisäksi on myös jotain harvinaislaatuisempaa alusasuherkkua tarjolla. Perjantaina on ainutlaatuinen tilaisuus päästä sovittelemaan suunnittelijan johdolla luksusalusasuja, ja kantamaan ne sulostuttamaan omaa vaatekaappia. Toki aivan uniikit alusasu-unelmatkin voivat saada illan puitteissa ilmaa siipiensä alle. Monty Pythonin sanoin: vink vink notch notch. Say no more!

Tyra Therman - Finnish luxury lingerie

Omasta valikoimasta on myös tulossa varsin ohittamattomia tarjouksia niin kenkien, pukujen kuin muidenkin asusteiden tiimoilta. Nämä paljastetaan vasta perjantaina, joten jälleen kerran mennään asfalttiviidakon lakien mukaan: ole ajoissa, napsi parhaat päältä! Vinkkinä sanottakoon sekin, että syksyn morsiuspukujen alennusmyynti alkanee näillä näppäimillä.

Pukeutumisherkkujen lisäksi tarjolla on myös ihan oikeita, syötäviä herkkujakin, joten iltakävijöitä hemmotellaan muutenkin. Pimeä kauppa alkaa Revelationsilla kello 17.00. Sydämellisesti tervetuloa!

Tyra Therman - Finnish luxury lingerie

Vintagehenkistä silkkikreppiä

Viime viikolla pääsin taas kunnolla pukujen kimppuun, eikä tämä viikko tule tekemään siitä poikkeusta. Luvassa jälleen kurkistuksia ateljeelta valmistuneisiin pukuihin. Tuntuu, että jokainen esittelemäni puku on ollut oma lempparini, mutta kun jokaiseen on sydämensä pistänyt, rakkaudella laittanut jokaisen piston, niin juuri sillä hetkellä se varmasti on ollutkin se kaikkein mieluisin juttu.

Aino Acktén jalanjäljissä

Hanna oli piirtänyt itselleen jo teini-ikäisenä kuvan, millainen hänen hääpukunsa tulisi joskus olemaan. Päähän oli jäänyt kummittelemaan viime vuosisadan vaihteen näyttävän oopperadiivan, Aino Acktén päällä ollut valkoinen puku, ja sehän piti minunkin ensitöikseni kaivaa esiin. (Pahus, sitä ei tahdo nyt millään ilveellä löytyä) Näiden kahden tärkeän kuvan, ja Hannan antamien tarkkojen raamien perusteella suunnittelutyö lähti liikkeelle. Kepeää, yksinkertaistettua ja eleganttia, unohtamatta ripausta vintagetunnelmaa.

Puvun oli määrä olla laskeutuva ja kevyt, mutta ei kiiltäväpintainen, saati liian läpikuultava, joten sifongeilla saattoi viskata vesilintua. Ainakin kuvaannollisesti, en minä nyt hyvää kangasta sellaiseen hukkaisi, herranen aika! Hypistelimme kymmeniä kangasnäytteitä läpi, ja sormiin tuntui mukavimmalta silkkikreppi. Sisäinen kangashamsterini huudahteli ihastuksesta.

Olin jo pitkään toivonut jonkun valitsevan ihastuttavan mattapintaisen, mutta silti todella juhlavan krepin omakseen. Sitä on nimittäin aivan jumalaista työstää, ja se on vain kertakaikkisen kaunis erityisesti isoina pintoina. Silkin valitsimme siitäkin syystä, että se värjäytyy - toisin kuin keinokuidut. Samoin koko puku ommeltiin silkkilangoilla sama ajatus mielessä. Värjäys ei vielä tässä vaiheessa ollut varma liike, mutta varmistuimme siitä, että sen voi myöhemmin tehdä jos siltä tuntuu.

Pelkkä kangasvalinta ei saanut kuitenkaan tätä pukua erottumaan muista kesän morsiamista, vaan hihat. Moni hakee lähtökohtaisesti hihattomia pukuja, mutta tällä kertaa toiveena oli vielä pitkät hihat. Aivan Acktén tyyppisiä lampaanlapahihoja ei haluttu tehdä, mutta olkapäälle ja hihansuuhun tehtiin poimutukset volyymia antamaan, ja hihan ulkosyrjää koristi napakan graafiset hiuslaskokset. Vastaavat koristivat puvun takaosaa, jatkuen koko matkan pienen laahuksen helmaa kohti. 

Mikäli ei ole erityisesti blingien, pitsien tai hörselöisten yksityiskohtien ystävä, hiuslaskokset ovat aivan omaa luokkaansa. Terävälinjaiset pienet laskokset saavat aivan erilaista fiilistä muuten yksinkertaiseen pukuun, luovat aivan erilaista henkeä. Suosittelen lämpimästi! Millaiset yksityiskohdat kutkuttelevat sinun mieltäsi, nousevat kauniina silmiisi?

Pitsiin ja satiiniin kiedottuja kurkistuksia

Kesän aikana ateljeesta on valmistunut monia ihanuuksia, ja on jälleen syytä tähdätä katsetta lähimenneisyyteen. Olen saanut palautetta, että runsaammasta kuvamateriaalista on pidetty kovasti, joten hellin teitä sneak peekilla. Täytyyhän sitä ahkeria lukijoita palkita. Kommentit, palautteet ja muut ajatukset otetaan aina mielihyvin vastaan!

Mustan pitsin lumoissa

Lupauksen mukaisesti, siirrytäänpä itse tarinan pariin. Kesän yksi antoisimmista töistä oli yhdistää nudenhohtoinen satiini mustan, helmikirjotun tyllipitsin kanssa. Työnimikkeenä asiallinen edustuspuku, jota voisi käyttää myös muissakin menoissa. Hihatkin saisivat olla mukana, jottei tulisi liian iltapukumaista fiilistä. 

Pitsi, varsinkin hennompana pintana, voi usein olla jo niin herkkä, että se käy suoraan sanottuna tylsäksi. Kaunis, mutta ei herätä juuri mielenkiintoa. Päädyinkin leikittelemään pinnoilla, näyttämään osittain satiinin läikehtivää pintaa, ja rikoin pitsin kuviota, muunsin sen köynnösmäiseksi helman osilta.

Voin sanoa, että tässä on kärsivällisyyttä vaativa homma. Jokainen kuvio on yksitellen sommiteltu ja ommeltu paikalleen, ja saanut vielä jokusen helmen ja paljetin kruunukseen. Myönnän viettäneeni useamman illan hyvien elokuvien äärellä ommellen pitsisiä motiiveja ja helmiä paikalleen. Loistava tapa yhdistää työ ja vapaa-aika! Kerrankin pääsin nysväämään oikein sielun kyllyydestä.

Muovilokerikot hiiteen, kauniit teekupit ovat paljon silmäämiellyttävämpi vaihtoehto!

Valmiina tositoimiin!

Pitsikaunotar oli toivottu edustuspuvuksi, ja siihen käyttöön se pian löysikin tiensä. Asiallista naisellisuutta, I say! Olen yleensäkin hihojen suuri puolesta puhuja, ja nyt juhlamuodin ottaessa taas vaikutteita erilaisista olkaimista ja hihakkeista, en voi olla iloisempi. Mitäpä sanotte, eivätkö hihat tee tästäkin puvusta aivan hurjan aistillisen? 

Kuuleman mukaan tämä kuva koristaa uuden Habitare -lehden kantta, vink vink. Harmi, ettei tästä ole näkynyt vielä koko kuvaa, josta voisi katsoa, miten mahtavasti pitsi polveilee helman läpi. Innostuin niin voimakkaasti rikotuista pitsihelmoista, että saattaapa olla, että tämä puku on tuskin viimeinen lajiaan!

Kuva Toni Härkönen

Kamujen kesken

Viikkokuulumiset ovat olleet tällä kertaa hyvin nuhaiset. Kuten arvata saattaa, suurimman stressin lauetessa käy yleensä perinteiset: sairastuu. Niinpä jo viimeviikon blogitekstiä kirjoittaessa kurkkuuni oli pesiytynyt kaktuksen poikanen. Tämä ei ole nyt sairaskertomus, mutta koska yrittäjillä ei myöskään ole sairaslomaa, töissä ollaan oltu, vaikka aikaansaavuus on ollut heikomman sorttista. Onneksi tauti alkaa olla nyt ohitettu.

Sankarin kohtaaminen

Viikonlopuksi suuntasin Helsinkiin sarjakuvafestivaaleille. Jotkut saattavat tietääkin minun olevan intohimoinen sarjakuvaharrastaja, joten tämän kaltaiset tilaisuudet tulee aina innolla koluttua läpi. Inspiraatiota irtoaa hyvin odottamattomista ja epätodennäköisistä jutuista, ja kyllä, minulla sarjakuvat kutkuttavat luovuuden hermonystyröitä, sekä antavat ainesta myös omien luonnosten käsittelyyn ja tekemiseen. Tällä kertaa luvassa oli vielä yhden suuren suosikkini, luultavimmin lähes kaikkien tuntema, Kamut -sarjakuvan isän, Patrick McDonnelin kunniavieraskeikka.

Kamut ovat äärimmäisen elämänmyönteinen, positiivinen ja hyvää tuulta aikaansaava strippisarjakuva, joka on pyörinyt mm. Helsingin Sanomissa vuosikaudet. Lähes kaikkien rakastamat Jalo-koira ja Kati -kissa jakavat iloa kovin monen elämään. Tiesin jo ennalta pääseväni tapaamaan piirtäjäsankariani, mutta viikonloppu muotoitui erikoisemmaksi, ja palkitsevammaksi kuin olisin ikinä voinut odottaa.

Kuka ei kuulu joukkoon? Vasemmalta sarjakuvataiteilija Jyrki Vainio, pukusuunnittelija Aurora Raiskinen, Ilta-Sanomien sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen, Karen O´Connell ja Patrick McDonnell

Yllätyksekseni päädyin McDonnellien kanssa illalliselle ja sunnuntaina seurueemme kävi ihastelemassa Visavuoren upeutta niin taiteen kuin luonnonkin parissa. Jollette ole käyneet, menkää jo! Takaan ylimaallisesta kauneudesta ja visuaalisuudesta aiheutuvaa hengenhaukkomista ja euforiaa. Taitelija itse uhkasi jo tehdä pienen tribuutin hienoista järvimaisemista ja muumeista, kunhan vain pääsee kotiin. Suureksi hämmästyksekseni vieraat halusivat käydä myös Revelationsilla tutustumassa. Huonoksi onneksi olin jättänyt työavaimet toisen laukun taskuun, joten tyydyimme vain kurkkimaan ikkunoista sisään. Pahus. Vai pitäisiköhän sanoa: Kissa vieköön!

Usko unelmiisi!

Patrick McDonnell on hurjan positiivinen ja inspiraatiota herättävä ihminen, ja tässä suurin syy, miksi asiasta mainitsen täällä, työblogin puolella. Aivan sama, mikä ala on kyseessä, tietyt asiat pätevät rajojen yli.  McDonnell puhui paljon unelmista ja niiden tulemisesta toteen. Unelmat, voisiko olla parempi aihe muutenkaan?

Piirtäjä kertoi pitkällisesti ihailemastaan Tohtori Jane Goodallista, joka oli jo lapsena innostunut simpansseista, ja halunnut tehdä töitä niiden parissa, sekä auttaa niitä. Myöhemmin tohtorin toive toteutui, ja luultavasti valtaosa yhdistää hänen nimensä kädellisten tutkimukseen ja suojeluun. McDonnell itse pääsi piirtämään lastenkirjan Jane Goodallin lapsuudesta ja elämästä. Samoin piirtäjä oli ihaillut suuresti Tenavat -sarjakuvan piirtäjää Charles Schulzia, joka oli sytyttänyt häneen kipinän sarjakuvataiteilijaksi tulemisesta. Taiteilijat olivat tavanneet, ystävystyneet syvästi - ja nykyään McDonnell on yksi maailman suosituimmista sarjakuvapiirtäjistä. Jos vain uskoo unelmiinsa, niillä on kaikki edellytykset tulla toteen. Kun tosissaan asettuu oman tavoitteensa, unelmiensa taakse, ne ovat kädenojennuksen päässä.

Myös inspiraatio sai taiteilijalta oman annoksensa. Hän kertoi, että Amelie -koira, joka on muuten Jalon reaalielämän vastine, nukkuu lähes aina hänen jaloissaan herran tehdessä töitä. Jo sen läsnäolo rauhoittaa ja vähentää stressiä (Tiesinhän, että koiruuden kuljettamisella ylitöissä mukana on hyvä juttu!) Suurempi pointti oli kuitenkin siinä, miten koira suhtautuu elämään ja vastaantuleviin asioihin. Koira kohtaa asiat ja elämän aina kuin ne näkisi ensimmäistä kertaa, viattoman avoimesti, ja innostuneen kiinnostuneesti. Siinä olisi ihmisilläkin opittavaa, erityisesti luovan työn tekijöillä. Se sama vanha elämä voi näyttää kovin erilaiselta, kun sitä katsastaa eri vinkkelistä.

Näillä terveisillä tämä viikko alkaa. Uskotaan unelmiimme, ja yritetään nähdä asiat aina uudelta kantilta. Ties mitä sillä tavalla löydetäänkään?

Vierailija kiireen keskellä

Putiikilla kävi vieras Arkadianmäeltä. Kansanedustaja Timo Heinonen, joka järjesti aiemmin keväällä kertomani naisten illan Lopen ampumaradalla, tuli nyt tutustumaan Revelationsiin, osaamiseemme ja mitä ihmettä ylipäänsä oikein puuhaamme ateljeen kätköissä. Mukavaa, että vaalikaudenkin ulkopuolella löytyy aitoa kiinnostusta ruohonjuuritason toimintaan, ja siihen, miten meidänkaltaisemme pieni yritys toimii, ja millaisia terveisiä yrittäjillä on päättäjille.

Timo sai kattavan esittelyn Revelationsin tiloihin; katutason putiikissa pienten kotimaisten suunnittelijoiden tuotannon ryydittämänä, ja luonnollisesti myös ateljeen puolella. Keskustelimme pukujen ja luonnosten esittelyn rinnalla pitkään, miten ja miksi Revelations on nähnyt päivänvalon, millaisia asiakkailla meillä on, ja kuinka paljon ja moninaisia työvaiheita yhden puvun eteen tehdäänkään. On aika harvinaista, että nykyään samat ihmiset niin suunnittelevat puvun, kaavoittavat ja valmistavatkin sen. Juttu rönsyili niin Jukka Rintalan suunnittelutyylin pohtimisen kautta muotinäytöksiin, erilaisiin juhliin ja mitä ne kullekin saattavat merkitä, mutta olennaisen lisäksi tuli puhuttua hyvinkin syvällisiä. Tässä vielä herran omia mietteitä vierailulta.

Luonnosten esittelyä ateljeen puolella. Kuva Timo Heinosen blogista

Verkkokauppa - uhka kaikille?

Palomiehen morsian kirjotti omassa blogissaan, miten useampi kotimainen kivijalkaliike on lopettanut parin vuoden sisään, ja suurin syy löytyy verkosta. Valtaosa netin juhla-ja hääpukuliikkeistä myy piraattipukuja - jopa ne suomalaisetkin, ja hääskene elää aikamoisessa murroksessa.

Miksi tämä on oikeasti huono juttu? Piraattipuvut myyvät isojen merkkien sivuilta viemillään kuvilla aivan jotain muuta. Kankaat ovat erilaiset, halvemmat ja huonolaatuisemmat, kaavoista puhumattakaan, ja mittasuhteisiin ei tarvinne tässä edes mennä. Surullisin juttu on se, että suuri osa kuluttajista ei tiedä, osaa arvatakaan, että nettiostos ei olekaan huima löytö, vaan usein aikamoinen pettymys. Jos ihana puku on löytynyt kivijalkaliikkestä, ja vastaava löytyy huomattavasti halvemmalla netistä, kyllähän se houkuttaa. Kyse ei vain ole kertakaikkisesti samoista tuotteista. Ei sinne päinkään. (Korjauskustannusten kanssa niistä tulee vielä herkästi monenverroin ajateltua kalliimpi.)

Tämä on tullut useammalle kotimaiselle nettiyrittäjällekin karvaasti esiin. Ajatellaanpa tilanne, kun on perustettu uusi yritys, tulevaisuus näyttää lupaavalta, ja kun olet vähän päässyt alkuun, niskaan rymähtääkin isoilta muotitaloilta lakimiesten nootteja ja uhkauksia raastupaan, kun käyttää tietämättään piraattikamaa. Olen kuullut myös monesta verkkokaupasta, jotka ovat tällaisten tapausten takia joutuneet sulkemaan ovensakin. Ei tässä kukaan voita, ei kuluttaja, ei verkkokauppiaat, eivätkä kivijalkaliikkeet. Kaikki kärsivät. Tästä keskustelimme pitkään, pohdimme erilaisia ratkaisuja, mutta yhtäkaikki hyviä ajatuksia kimpoili puoleen ja toiseen. Toki, on myönnettävä, ettei kaikki verkkokauppa ole varustettu salakavalilla hampailla, eikä niiden toiminta ole aina paha juttu, mutta turhan monesti jää paha maku suuhun.

Näyteikkunakoira

Jotta teksti ei uhkaisi mennä armottomaksi paatokseksi, kevennetään hieman. Viime viikko oli myös kesän kiireiden huipentuma, ja tästä eteenpäin syksystä saa nauttia aivan uudella tavalla. Tein hyvin pitkää päivää (vai pitäisikö sanoa yötä?), ja jos sattui kulkemaan Hallituskatua, niin saattoi nähdä koiran Revelationsin ikkunassa. Ei, se ei ollut unennäköä, vaan ihan totta. Virallinen valvojani oli varmistamassa, että emäntä saattoi ommella pikkutunneille, eikä kukaan päässyt huomaamatta paikalle. Välillä oikein nauratti ompelukoneen ääressä, kun murinasta kuuli kuinka joku oli jäänyt ihmettelemään pimeässä liikkeessä tiukasti vahtivaa karvakorvaa. Neiti on kyllä äärimmäisen ystävällinen sisääntulijoille, mutta ensin pitää huutaa kuin hyeena, ja sitten tunkea itsensä syliin. Tämän vuoksi se ei ole aukioloaikoina paikalla, vaikka moni sitä välillä toivoikin.

Virallinen valvoja on myös tehokas lähetysten purkaja. Ikkunakuvan puutteessa todistusaineistoa Revelationsin remontista.