Love Me Do 2016 jälkimakustelua

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia niitä, jotka kävivät antamassa äänensä Vuoden Hääblogi -äänestykseen. Voitto meni kuuleman mukaan hyvin tiukan jännitysnäytelmän jälkeen Ateljee Tuhkimotarinan Heidille, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Revelations olisi ollut tiukasti vanavedessä kakkosena. Aivan mielettömän hienoa! Kiitos teille jokaiselle, joka kävi klikkaamassa äänestyspainiketta. Kuulostaa Oscar-puheelta, mutta tämä tuntuu äärettömän hyvältä, ja olen kiitollinen ja otettu saamastani tuesta, kaikesta kannustuksesta ja jokaikisestä äänestä, jonka olen tästä blogista saanut. Syvä kumarrus ihan jokaisen suuntaan!

Messupaniikkia ilmassa

Havahduin loppuviikosta siihen, että koko muu työporukka on sidoksissa toisaalla ja Love Me Do pitäisi kyetä hanskaamaan ihan itsekseen. Tajusin sentään olla suhteellisen ajoissa fiksu ja laittaa some laulamaan, mikäli saisin sieltä itselleni apukädet (ja pääsisin käymään ruokatauolla ja vessassa edes kerran).

Jumpe, millaiset kädet sainkin! Ystäväni Pauliina, tämänhetkinen idolini, ilmoitti pääsevänsä avukseni ja otti osaston välittömästi haltuun. Luulen, että tämä tuskin on viimeinen kerta, kun tätä ihanaa naista nähdään messuilla kanssani, sillä näin nopeasti asiat omaksuvaa ja hienosti ihmisten kanssa pärjäävää apulaista harvoin kohtaa. Kiitos murunen, olit upea! (Tässä kohtaa uskallan jo vienosti vihjata siitä, että tämä kaunis neitokainen tullaan varmasti myöhemmin näkemään myös Revelations Couturen kuvauksissa. Pauliina on ollut muusanani jo vuosia ja nyt sain vihdoin rohkeutta pyytää myös häntä tulemaan kameran eteen.) Jep, olen aika onnellinen otus nyt.

Osaston hahmottelua. Mitähän tästä tulee?

Hyvänmielen häätapahtuma

Love Me Do oli siinäkin mielessä jännittävä odottaa, sillä olin asettanut mieleeni aikamoisia odotuksia tapahtuman suhteen. Viime vuoden, Turun, häämessuilla en ollut, mutta ensimmäisessä tapahtumassa kylläkin. Siitä jäi niin hyvä fiilis päälle, että uskaltauduin maalaamaan mieleeni vielä parempia kuvia tästä vuodesta. Ei tarvinnut pettyä. Heti aamusta Ateljee Tuhkimotarinan Heidin kanssa aloitimme aamiaisella - tämän vuoden trendi selvästi - istuskellen vastapäätä toisiamme olevien osastojen välisellä käytävällä ja pupeltamalla Subwayn patonkeja. Hyvä alku, hyvä ruoka, hyvä fiilis.

Puuterinen Inara-puku ja taustalla Aleta

Edessä Iris, takavasemmalla malliston esikoinen, Charlotta

Revelationsin osastolle olin kärrännyt ihanan lasivitriinin täydeltä Ninkan koruja,  rekillisen Fitting Roomilta löytyviä boleroita ja huntuja, sekä suursuosion saaneita selättömiä Wing Bra rintsikoita. Päivän aikana kävi aikamoinen vilinä sovituskopin tienoilla, kun moni pääsi testaamaan liivien kokoja. Uutena juttuna oli malliston ensimmäinen puku, Charlotta, jota useampi kävi ihastelemassa ja ilostuneena kommentoimassa. Selkeälinjainen kreppipuku tuntui olevan monen mieleen. Lisää on tulossa, odottakaahan vain kevättä, kun päästään kuvaamaan ne kaikki vihreämpiin maisemiin.

Osastosta pitää vielä sanoa jokunen sana. Minusta nyt oli kaikkien aikojen kaunein Revelationsin messuosasto, ja siitä on kiittäminen Floramoren Tanjaa. Save The Date -messuilla löysimme toisemme, hoksasimme, miten lähellä olemme toisiamme (muutamia satoja metrejä eroa), ja mitä kaikkea tässä yhdessä voisikaan puuhata. Niinpä Floramoren huikeat kukka-asetelmat nostivat Revelationsin puvut vieläkin parempaan tunnelmaan. On se Tanja vain taitava ja ymmärsi heti, millaista ajatusta hain takaa! Messujen jälkeen kukat päätyivät Fitting Roomin puolelle, joten lähipäivien sovittajat pääsevät vielä ihastelemaan niiden kauneutta.

Häämuotinäytös

Tästä minulla on hitusen ristiriitaisia tunnelmia. Jostain syystä häämuotinäytökset eivät ole oikein viime aikoina olleet ihan parhaimmin putkeen meneviä ja sama kaava toistui jälleen. Tulin katsomaan toisen esityksen ja hetken aikaa meni, ennen kuin tajusin catwalkilla astelevan mallin kantavan Ira-pukuani. Olin nähnyt sen ihmisen päällä vain kerran, kuvauksissa ja nyt toisen kantajan yllä se oli niin kovin erinäköinen, etten ollut tunnistaa sitä heti. Hassua. Mutta näyttipä hienolta!

Seuraavat kaksi pukua taas saivat harmitusta nousemaan pintaan. Kielo -puvusta oli unohdettu vyö kokonaan pois. En tiedä, mitä sille oli tapahtunut, sillä se oli ollut puvun kanssa kiinnitettynä samaan henkariin. Kenties oli tullut kiire pukeutumisessa? Äkkisältään voit kohottaa hieman kulmia, miksi se on niin iso juttu. Kas, kun vyön koristelut ovat jatkumoa, ihan oleellista osaa pukua ja sen tunnelmaa. Nyt Kielosta jäi osa tehoista uupumaan. Malli oli puolestaan oli oikein suloinen ja siksikin harmitti, ettei puku päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

Pitsiselkäinen, bloginkin kansikuvana toimiva Laura -puku taas oikeasti otti päähän, sillä malli kannatteli helmaa siten, ettei päälimmäinen helmakerros päässyt liikkumaan lainkaan. Puvun pointti on nimenomaan helman perhosmaisessa liikkeessä ja nyt se jäi näytöksessä näkemättä. Muuten yleisön seassa kiertävä catwalk oli hauska ja toimiva idea, ja pukuja pääsi paljon lähemmäs kuin perinteisessä lavamallissa.

Uniikkikorsetti hyväntekeväisyyshuutokaupassa

Love Me Do:ssa järjestettiin myös huutokauppa, jonka tulot ohjattiin hyväntekeväisyyteen. Revelations oli mukana uniikilla kirjotusta silkistä valmistetulla uniikkikorsetilla, jonka uusi omistaja saa nyörin napakoituksella taiottua itselleen upeat kurvit. Hoksasin vasta jälkikäteen, etten muistanut laittaa kureliivin mukaan ohjeita sen käyttöön, joten jos huusit tämän kaunokaisen itsellesi, ota yhteyttä. Laitan sinulle käyttö- ja huolto-ohjeistusta mukaan, jotta saat kaiken ilon irti löydöstäsi!